Talvista lintukuvausta

Koskikaralle täytyy nostaa hattua

, sillä se elää ja asustaa talvellakin hyisten koskien äärellä ja hyppää jääkylmän kosken pyörteisiin etsimään ravintoa. Jos menet näin talvella kuvaamaan koskikaraa, varaa päällesi kunnolla vaatetusta. Tosin ensimmäisellä kuvauskeikalla voi tulla kuuma jo pelkästään siitä innosta, joka syntyy linnun näkemisestä. Itse olen kuvannut lajia +10 asteen ja -30 asteen välillä, enkä ole paleltunut vielä kertaakaan.

Tutustuin tähän lintuun ensimmäisen kerran valokuvaaja Reijo Haukian valokuvauskurssilla, samalla innostuin myös yleensä lintukuvauksesta. Valokuvan kautta tuntomerkit tarttuvat yllättävän hyvin muistiin ja kuten Reijokin totesi - koskikara onkin ruskea eikä musta ja sen huomaa oikein valottuneesta kuvasta mainiosti. Koskikara liikkuu paljon eikä se päästä kuvaajaa kovin lähelle, mutta asentovaihtoehdot ovat kuitenkin aika lailla samanlaisia. Minulla onkin kuvia koskikarasta edestä ja takaa, sivulta ja päältä. Vielä on saamatta se unelmien kuva, jossa lintu tekisi jotain harvinaista tai saisin linnun kiinni liikkeestä. Lentoonpyrähdys ja sukeltaminen syvyyksiin tapahtuu nopeasti.

Jos haluat tutustua lintulajiin tarkemmin, kannattaa avata luontoportin sivu http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/koskikara

Koskikaran tapaa varmimmin nimensä mukaisesti kosken ääreltä. Kainuussa virtaavia koskia on läpi talven muutamia. Itse olen viraillut kameran kanssa Paltamon Melalahdessa Hakasuon myllyn hyödyntämällä Kivesjoella, Ristijärvellä Karppalan Myllyn Torvenjoella ja Kuhmossa Pajakkakoskella. Ylhäällä oleva kuva on otettu toissapäivänä Kivesjoelta ja virtaavan kosken keskellä oleva Torvenjoelta.

Koskikaran kuvauksessa käytin 400 mm objektiivia, jolla pääsee tarpeeksi lähelle kohdetta ja kuvankäsittelyssä rajaamalla pääsee jo käsiksi yksityiskohtiin. Koskikuvauksessa näin talvella haasteen asettaa vähäinen valo ja voimakas valkoisen ja mustan valoero, kun olisi saaatava näkyviin sekä musta että valkoinen kaikilta sävyiltään. Kamera antaa automaattisesti väärän valintavaihtoehdon kohdisti valotuksen mittauksen sitten lumeen tai koskeen. Yleensä selviän tästä ongelmasta ylivalottamalla kuvaa pari astetta ja kuvaamalla raw:illa, joka mahdollistaa vielä aika paljon korjausvaihtoehtoja kuvankäsittelyssä. Mutta silti aika usein käy niin, että kuvasta tulee liian tumma ja vaalentaessani sitä syntyy liian paljon kohinaa. Raakamuuntimen kuvankohinan poisto onkin mainio työkalu siinä vaiheessa. Ainut huono puoli siinä on, että se hävittää hienoja yksityiskohtia samalla. Mutta joka tapauksessa kuvasta voi tulla vielä aivan käyttökepoinen.