Love in the air

Love in the air

Renforsin lenkki

Renforsin lenkki on sunnuntaikävely tai -juoksun valokuvaharrastajan unelma tähän aikaan. Kajaaninjoen vartta kiertävä lenkkipolku tunteilee monella tasolla. Aloitin kierroksen Kajaanin hautausmaan poluilta, joka pisti ajatukset heti alkuun ojennukseen. Mihin meillä oikeastaan on tässä elämässä kiire? Ponttoonisillan jälkeen oikaisin hieman metsikön kautta. Siellä tuoksuu jo kevätmulta - melkein odotin, että leskenlehti olisi jo tervehtynyt kukillaan joen rantamilla. Lenkkipolku jatkui, tosin hieman jäisenä, olisi pitänyt ottaa mukaan pussillinen hiekoitushiekkaa. Harmitti hieman liukkaus, kun ennätin jo ihastua ajatukseen, että tässäpä sukulaisvieraille oiva ohjelmanumero. Etsin silmilläni matkan varrelta saukkoa, kun kuulin sen jo levänneen vastapäisen joentöyrään lämpimällä kallionkupeella. Nyt se ei näyttäytynyt, mutta linnanraunioiden jälkeen joutsenet pelastivat tavoitteeni ja pääsin kuvaamaan.

Kajaaninjoella oli rakkautta ilmassa, kun joutsenpariskunnat laskeutuvat lennon jälkeen tervehtimään toisiaan. Voimalaitosten välistä suvantoa varjostavat kaupungin korkeat kerrostalot illalla, mikä kuvauksen kannalta on hyvä, mutta se estää hienojen auringon viimeisten säteiden kimalluttamat lintukuvat. Oikeasta suunnasta kuvatut linnut saavat taustalleen upeat linnanrauniot. Taisipa joku kanssakuvaaja sanoakin, että linna taustalla ja joutsenet etualalla saisi hyvän Kajaania mainostavan kuvan. 

Viime tiistaina laskin joutsenpareja olevan 8 kpl eli yhteensä 16 joutsenta. Lauantaina siellä näkyi enää 2 paria ja tänään 1 pari. Osa oli siirtynyt lähelle Onnelan asuntoalueen edustalle sulaan ja osan bongasin Paltaniemen pelloilta. 

Samaan suuntaan

Tähän aikaan oiva markkinointivaltti ja nähtävyys Kajaanille on Renforsin lenkki ja siihen liittyvä lintulajisto. Saattaapa hyvällä lykyllä nähdä saukonkin. Ohjelmapalvelussa voisi selostaa laulujoutsenen elämää poikasesta aikuiseen yksilöön unohtamatta kunnon sinisorsaa, joita yksilöinä lienee satoja linnan raunioiden kupeessa. Renforsin lenkin jatkumona nähdään uusi uimahalli ja Onnelan asuntoalue. 

Kesällä siellä pääsee uimarannallekin. 

Kainuun liikunnan sivuilta löytyy hyvä reittiohje Renforsin lenkille: Renforsin lenkki

Sorsat lennossa

Sinisorsia näkyvissä

 Varma kuvauskohde Kajaaninjoella

Albiino erottui joukosta

Rivimuodostelmassa

Joskus näin talvella, kun muuttolinnut eivät ole vielä saapuneet ja luontokin on lepotilassa, iskee kuvaustuska. Jotain on päästävä vain kuvaamaan. Silloin kannattaa suunnata Kajaaninjoelle.

Sorsia on voinut kuvata joella koko talven. Sinisorsa eli heinäsorsa
on päässyt hyvin talvehtimaan voimalaitoksen alapuolella olevassa sulassa ja ruokinta on mahdollistanut niille ravintoa koko talvikauden. Joella on talvehtinut myös erikoinen albiinosorsa, joka selkeästi on ollut naaras, sillä komeaväriset urokset ovat pyörineet sen ympärillä. Sinisorsilla naaras valitsee koirasjoukosta parhaimman uroksen soidinmenojen mukaan.

Sorsat ovat aloittelevalle valokuvaajalle oiva kohde, sillä niiden verkkainen meno ei vaadi kameralta huippunopeutta. Sinisorsat kulkevat parvissa ja tarkentamisessa täytyy olla tarkkana, mihin kohti tarkennuspisteen laittaa, jotta kuvasta tulisi myös syyvyydeltään miellyttävä katsoa.

Tänä vuonna myös joutsenia on ilmestynyt Kajaaninjoelle normaalia aikaisemmin. Viime vuonna näitä lintuja pääsi kuvaamaan vasta huhtikuun puolella, kun jo nyt ovat ilmestyneet ensimmäiset pariskunnat. Joutsenpari solmii elinikäisen liiton, joten parinvaihtoa niillä ei tapahdu. Olen päässyt todistamaan vieraan yksilön karkotusta, kun se on laskeutunut toisten reviirille. Nokka on silloin kovassa käytössä. Ja voi sitä riemunlaulua, kun toinen saadaan poistumaan alueelta.

Joutsenten valokuvaus on helppoa, koska ne ovat ensinnäkin kookkaita lintuja, joten tarkentaminen on helppo kohdistaa kohteeseen. Tähän aikaan, kun ne ilmestyvät kuvausalueelle, valoa on myös päivisin riittävästi, joka mahdollistaa nopeat suljinajat. Näin myös liikettä on helppo saada kuvattua. Voimakas kontrasti tumman joen ja vaalean linnun välillä asettaa jonkin verran haastetta. Olen tosin saanut napattua elämykseltään "Tuonelan joutsen" kuvia, joissa valkea kaunis joutsen lipuu tummanpuhuvaa vettä myöten.

Kamera saa olla hyvässä valmiudessa ja sarjalaukaus asetus päällä, sillä kun joutsenparvessa alkaa tapahtumaan, se on elämyksellinen ilmestys ja menee ohi kiitävällä vauhdilla. Kuvaussarjasta huomaa, ettei ihmisen silmä kerkeä kaikkea edes havannoimaan.

Kajaaninjoella ravintoa etsivät joutsenet

Vieras yksilö ajetaan pois reviiriltä.

Teeriä latvassa

Lähes viidenkymmenen linnun parvi

Manamansalossa satuin ajelemaan alkuviikosta teeriparven keskelle. Pikalaskennassa parvessa lienee ollut lähes viisikymmentä yksilöä, naaraita ja koiraita. Yllättävän suuri populaatio, kun uusi sukupolvi ei vielä ole kuoriutunut edellisen metsästyskauden jälkeen.

Teeri ei pelkää autoa, mutta äkillistä likettä sitäkin hanakammin. Pääsin kuvausetäisyydelle todella hiljaisella vauhdilla, sitten moottori sammuksiin, auton ovi varovasti auki ja kamera tukevasti oven rakoon. Autojalusta tai hernepussi olisi hyvä tällaisiin tilanteisiin, mutta niitä ei nyt ollut mukana, joten piti reagoida nopeasti muulla tavoin. Ilman tukea ei tällä valolla ja pitkällä objektiivilla olisi saanut yhtään siedettävää kuvaa.

Sarjalaukaisuilla ikuistin parvea noin viitisen minuuttia, kunnes vastaantuleva auto lehahdutti koko parven lentoon. Muutama otos kelpaa esitellä täälläkin. Kekkasin tosin, että tärähtäneet kuvat saavat uuden elämän öljyväritauluina, jotka syntyvät kätevästi kuvankäsittelyssä muutamalla napin painalluksella. Ylhäällä oleva lentokuva on esimerkki siitä. Sen voisi lähettää kutsukorttina vaikkapa metsästysseuran juhlaan.

Koivun urvut maistuvat teerelle.

Kuvat ovat sattumoisin nyt musta-valkoisia, koska opiskelen parhaillaan musta-valkokuvausta. Uskokaa tai älkää, mutta kuvaaminen ilman värejä on haasteellista. Niihin on saatava sekä mustan että valkoisen sävyjä. Kirkas taivas ja harmaa maasto eivät ole parhaimpia valo-olosuhteiltaan.

Seurasin parvea jonkun aikaa ja huomasin miten taitavia ne ovat liikkumaan hennoilla koivun oksilla. Ruokaa ainakin oli yllin kyllin.

Upea näky näin isosta parvesta (kuvassa n. 30 yksilöä).
Osa parvesta oli toisella puolella tietä.

Teereen voit tutustua lisää täältä:

http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/teeri

Lapinpöllön lumoissa

Lapinpöllö on harvinaisuus Kainuussakin

She's got the look
(kuva oli kesällä 2013 Kajaanin pääkirjaston
valokuvanäyttelyssä)

Viime kesäkuussa ja toisen kerran elokuussa pääsin tutustumaan lapinpöllöön. Ei ole ihme, että pöllö on viisauden kuvana tunnettu, niin läpitunkeva sen katse oli. Kadehdittavaa on lapinpöllön rauhallisuus ja ilmiselvä suunnitelmallisuus saalistusurakkaa tehdessään. Istuimme tovin lapinpöllön kanssa vastakkain kynnöspellolla ja ihmettelimme toisiamme. Siinä hetkessä oli jotain lumoavaa - luonnonvoimaa kerrassaan!

Kuvaajan lapinpöllö päästää yllättävän lähelle - eikä se näy välittävän kuvaamisesta. Kesäkuun alussa aamuyön tunteina kuvattu lapinpöllö on parhaimmillaan. Nousevan auringon valo korostaa keltaisten silmien läpitunkevaa katsetta. "Aikainen lintu madon nappaa" -sanonta piti nyt paikkansa. Aamukolmelta heränneenä nappasin pöllöstä omasta mielestänikin erinomaisen kuvasarjan.

Lapinpöllöä ei kannata mennä häritsemään muninta-aikaan eli nyt maalis-huhtikuussa. Emo hautoo noin kuukauden ja sinä aikana se puolustaa pesäänsä sekä terävillä kynsillään että nokallaan. Muutenkin pesintäaikaan olisi syytä liikkua mahdollisimman vähän pesintäalueilla ja antaa näiden harvinaisuuksien lisääntyä rauhassa.

Minä ja lapinpöllö katsemittelössä: 
Kumman pokka pitää pisimpään?

Elokuun tapaamisessa sain taustalle lammen auringonpaisteessa. 

Upea lintu - ei voi muuta sanoa!

Lapinpöllöön voit tutustua tarkemmin täältä:

http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/lapinpollo

Talvista lintukuvausta

Koskikaralle täytyy nostaa hattua

, sillä se elää ja asustaa talvellakin hyisten koskien äärellä ja hyppää jääkylmän kosken pyörteisiin etsimään ravintoa. Jos menet näin talvella kuvaamaan koskikaraa, varaa päällesi kunnolla vaatetusta. Tosin ensimmäisellä kuvauskeikalla voi tulla kuuma jo pelkästään siitä innosta, joka syntyy linnun näkemisestä. Itse olen kuvannut lajia +10 asteen ja -30 asteen välillä, enkä ole paleltunut vielä kertaakaan.

Tutustuin tähän lintuun ensimmäisen kerran valokuvaaja Reijo Haukian valokuvauskurssilla, samalla innostuin myös yleensä lintukuvauksesta. Valokuvan kautta tuntomerkit tarttuvat yllättävän hyvin muistiin ja kuten Reijokin totesi - koskikara onkin ruskea eikä musta ja sen huomaa oikein valottuneesta kuvasta mainiosti. Koskikara liikkuu paljon eikä se päästä kuvaajaa kovin lähelle, mutta asentovaihtoehdot ovat kuitenkin aika lailla samanlaisia. Minulla onkin kuvia koskikarasta edestä ja takaa, sivulta ja päältä. Vielä on saamatta se unelmien kuva, jossa lintu tekisi jotain harvinaista tai saisin linnun kiinni liikkeestä. Lentoonpyrähdys ja sukeltaminen syvyyksiin tapahtuu nopeasti.

Jos haluat tutustua lintulajiin tarkemmin, kannattaa avata luontoportin sivu http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/koskikara

Koskikaran tapaa varmimmin nimensä mukaisesti kosken ääreltä. Kainuussa virtaavia koskia on läpi talven muutamia. Itse olen viraillut kameran kanssa Paltamon Melalahdessa Hakasuon myllyn hyödyntämällä Kivesjoella, Ristijärvellä Karppalan Myllyn Torvenjoella ja Kuhmossa Pajakkakoskella. Ylhäällä oleva kuva on otettu toissapäivänä Kivesjoelta ja virtaavan kosken keskellä oleva Torvenjoelta.

Koskikaran kuvauksessa käytin 400 mm objektiivia, jolla pääsee tarpeeksi lähelle kohdetta ja kuvankäsittelyssä rajaamalla pääsee jo käsiksi yksityiskohtiin. Koskikuvauksessa näin talvella haasteen asettaa vähäinen valo ja voimakas valkoisen ja mustan valoero, kun olisi saaatava näkyviin sekä musta että valkoinen kaikilta sävyiltään. Kamera antaa automaattisesti väärän valintavaihtoehdon kohdisti valotuksen mittauksen sitten lumeen tai koskeen. Yleensä selviän tästä ongelmasta ylivalottamalla kuvaa pari astetta ja kuvaamalla raw:illa, joka mahdollistaa vielä aika paljon korjausvaihtoehtoja kuvankäsittelyssä. Mutta silti aika usein käy niin, että kuvasta tulee liian tumma ja vaalentaessani sitä syntyy liian paljon kohinaa. Raakamuuntimen kuvankohinan poisto onkin mainio työkalu siinä vaiheessa. Ainut huono puoli siinä on, että se hävittää hienoja yksityiskohtia samalla. Mutta joka tapauksessa kuvasta voi tulla vielä aivan käyttökepoinen.